Nyt ollaan molemmat selvitty tämän kevään ylppäreistä 2/3. Eipä
niistä muuten sen enempää, mutta miten ihmeessä voi olla sellainen tuuri, että
istuimme molemmat sellaisen ihmisen vieressä, jonka lähellä emme olisi ehkä
halunneet. Tai haluta on vähän huono sana, koska ei se nyt häirinnytkään istua
heidän vieressään. Minä istuin exäni vieressä jo toistamiseen (jonka kanssa
emme ole missään tekemisissä), ja Lumikki sai katsella sitten melkein kuusi
tuntia entisen pitkäaikaisen ihastuksensa selkää. Onneksi emme kumpikaan
välittäneet vierustovereistamme, minua nyt ei pätkän vertaa kiinnosta muinaisen
ärsyttävän poikaystäväni touhut ja Lumikkikin on päässyt yli ihastuksestaan. Ja toisena kirjoituspäivänä Lumikki istui tuossa alempana olevassa postauksessa
Ihastunut(ko)? mainitun henkilön vieressä. Meistä oli kyllä aika hassua, että kaikista ihmisistä täpötäydessä salissa
istumme juuri tällaisten ihmisten lähellä. :D
Anyway, eilen rankan ylppärirupeaman jälkeen käytiin
myymässä kirjoja ja tienaamassa niistä vähän taskurahaa, ja sitten kävimme
myöhäisellä lounaalla Picnicissä. Nams, oli hyvät patongit, varsinkin kun alkoi
maha jo vähän kurnia kun oli syönyt päivällä vain jotain omia eväitä
kirjoituksissa. Samalla katselimme ikkunasta ulos ja tadaa, siinä hän oli. Pitkä, komea, tummatukkainen
ja nuori työntouhussa oleva tavaranpurkaja. Hahah, kyseinen komistus siis
pysäköi autonsa kadun toiselle puolelle ja vei jotain lastia yhteen
liikkeeseen. Ihasteltuamme hetken aikaa häntä auto huristeli kuitenkin tiehensä
ja mekin olimme siinä vaiheessa saaneet jo patongit vedettyä nassuihin. Heheh,
olipa kuitenkin ihan piristävä silmänruoka siinä lounaan ohella. :)
Rentouttavaa viikonlopun jatkoa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti