Minusta kuitenkin on alkanut tuntua, että nykyään hän hieman
välttelee minua, nyt kun olemme muutaman kerran baarissa taas pitkästä aikaa
törmänneet. Itseasiassa nyt kun muistelen, niin epäilykseni alkoi jo syksyllä
kun törmäsimme yhdessä tapahtumassa. Heti kun hän näki minut, hän näytti vähän
yllättyneeltä ja taisi kääntää katseensa muualle. Tunnen myös hänen kaverinsa
jo useampien vuosien takaa, joten normaalisti olen moikannut tai vaihtanut pari
sanaa hänenkin kanssaan. Juuri viime kerralla baarissa kuitenkin yhdessä
vaiheessa rappusissa törmäsimme tähän poikakaksikkoon (entinen ihastukseni ja
kaveri), eikä enää voinut perääntyä. Tämä entinen ihastukseni näytti todella
vaivaantuneelta ja näytti kun hän olisi melkein meinannut perääntyä ja vaihtaa
suuntaa rappusissa! Menin vain tyynesti ohi ja moikkasin molempia, ja jopa
tämän tyypin oli pakko sitten moikata minua. Selvästi kuitenkin näytti, ettei
hän olisi halunnut tulla vastaan. Melkein nauratti, että hän oli noin outo ja
on ollut pari kertaa aiemminkin. En kyllä välittänyt tästä sen enempää, sillä
mielestäni hänen käytöksensä on outoa ja suoraan sanottuna huvittavaa, koska en
tiedä miksi hän välttelisi minua. Luuleekohan hän, että olen vieläkin
kiinnostunut hänestä…?
Tuollaiset ihmiset vaan pännivät jos väleissä ei ole
tapahtunut ikinä mitään, mikä olisi niin jäätävää että loisi tuollaisen
jännitteen. Mutta pitää antaa asian olla, ja antaa hänen olla outo jos kerta
haluaa. Minä en ainakaan vilasekkaan hänen peräänsä enää, ja onneksi en ole edes
kiinnostunut hänestä nykyään. Aina kuitenkin vähän miettii mitä olisi voinut
tehdä toisin, vai olisiko tilanne silloinkaan ollut erilainen. Olisin ehkä
voinut olla rohkeampi kesällä ja pyytää häntä ”treffeille”, olisi ollut kiva
tutustua paremminkin kun tilaisuus kerta oli. Tästä opin, että ensikerralla
kun on mahdollisuus tutustua paremmin johonkuhun ja vaikuttaa että voisi olla
myös chäänssejä, otan härkää sarvista ja ehdotan itse tapaamista jos
kaksilahkeinen ei sitä tee!
kuva weheartit.com
Ei siis pitäisi tyytyä vain toivomiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti