Koskaan ei voi tietää...

... tuntemattomien henkilöiden oikeaa luonnetta. Haluan varoittaa teitä kaikkia jotka lukevat tämän postauksen ihmisistä, joista et tiedä mitään entuudestaan tai heidän aiemmista tekemisistään. Usein varsinkin baarissa tutustuu uusiin ihmisiin, joita et ole ikinä ennen nähnyt tai teillä ei ole ketään yhteisiä tuttavia. Minulle on käynyt näin varsinkin ulkopaikkakunnilla, joista en muutenkaan tunne ihmisiä. Yleensä uudet tuttavuudet ovat paljastuneet kunnollisiksi, mutta tästä uudesta tapauksesta josta pian kerron, en ole niin varma. Kun juttelet jonkun ihmisen kanssa baarissa ja vaikka hän on kuinka mukava, kunnollisen oloinen ja ihana, et voi tietää mitä hän on puuhaillut, voiko hän olla mukana jossain hämärähommissa tai mikä hän on miehiään. Olin keskiviikkona bilettämässä ja haluaisin vähä kertoa kokemuksestani asiaan liittyen.

 Tässä meidän eväät joiden voimilla jaksettiin bailata pikkutunneille! Nam kun olikin hyvää! :)

Mentiin sellaiseen bilepaikkaan, jossa ei oltu kumpikaan ikinä käyty. Paikka oli ihan mahtava ja siellä melkein joka toinen vastaan tuleva kaksilahkeinen oli hyvännäköinen! Silmän ruokaa riitti siis koko illan. Melko alkuvaiheessa meille tuli juttelemaan ihan söpö ruskeasilmäinen poitsu, joka oli puhelias ja mukava. Hän vaikutti heti alkuunsa kuitenkin vähän pahalta pojalta. Vietimme hänen ja hänen kaverinsa kanssa jonkin aikaa ja jutustelimme kaikesta. Jossain vaiheessa tämä suklaasilmä alkoi hokea aika tiuhaan tahtiin, että haluaa ehdottomasti tutustua minuun, olen söpö, kaunis, ihana jne... Oli tietysti mukavaa saada kehuja mutta jotenkin hän vaikutti ehkä vähän liian innokkaalta niin hyvännäköiseksi :D (Yleensä ne ei-niin-miellyttävät kaksilahkeiset ovat tämmöisiä..) Muistan kun siskoni sanoi jo ensimmäisen 10 minuutin juttelutuokion jälkeen, että mikähän toi on miehiään.. Meistä molemmista hän oli tosi mukava mutta jotenkin oudosti outo!!

Kyseinen suklaasilmä jutteli myös vähän sekavasti ja asiat vaihtuivat lennossa toiseen. Välillä olikin vähän vaikea pysyä kärryillä. Hän puhui myös omista rahoistaan ja kuinka paljon välillä tienaa. Puhuimme myös yhdestä pienestä baarista, josta on liikkunut huumehuhuja. Hän sanoi käyvänsä siellä välillä ja pitävänsä silti paikkaa ihan ok:na. Tässä vaiheessakaan meillä ei soinut hälytyskellot, entäs teillä?!

Vähän myöhemmin kun olimme erkaantuneet hetkeksi, törmäsimme hänen kaveriinsa. Hän tuli sanomaan, etteivät he olleet oikeasti kunnon kavereita ja nähneet viimeksi 5kk sitten. Tässä vaiheessa olin tosi ymmällään ja kuulimme myös pari muuta juttua hänestä. Epäilykset siitä, että tällä söpöllä pojalla on ehkä jotain ongelmia oikeasti elämässään, heräsi. Hän kuitenkin vaikutti ja näytti normaalilta hieman sekavasta puhetyylistä huolimatta. Asia jäi arvoitukseksi, sillä tyyppi oli jo häipynyt baarista. Ehkä hän olikin ongelmissa, mutta haluaisi päästä niistä pois. Minulle jäi tosi inhottava olo ja tuntui huijatulta. Koskaan ei voi tietää, kuka toinen oikeasti on. Varsinkaan, jos teillä ei ole ketään yhteistä kaveria, joka voisi sinullekin vähän kertoa kuka toinen on... Haluan, että olette varovaisia kun liikutte ulkona ettekä hyppää liian helposti uusien tuttavuuksien kelkkaan. Koska ikinä ei voi tietää.

Öinen kaupunki :)

Tämä minun tapaus ei onneksi ollut mikään vaaratilanne mutta opin sen, että olen entistä varovaisempi siinä, keheen tutustun baarissa. 

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille! :)