lauantai 20. heinäkuuta 2013

Miksi, miksi, miksi... - sinkkupohdintaa


Viime aikoina on välillä ollut masentanut, kun ei ole poikaystävää. Ärsyttävää, kun ei pääse siitä tunteesta eroon jos se tulee! Söpöjä pariskuntia näkee vähän väliä ja sitä alkaa miettimään, miksei itse kuulu niihin onnellisiin... Olen kuitenkin oivaltanut ja yrittänyt miettiä mikä elämässäni on hyvin ja olla murehtimatta poikaystävä-juttuja. Minulla on maailman parhaat ystävät, joiden kanssa on aina hauskaa ja ihana viettää aikaa. Luotan heihin täysin eivätkä he haluaisi minulle iki maailmassa mitään pahaa. Ajattelen heistä myös samoin. Olen niin onnellinen kahdesta parhaasta kaveristani, että usein mietin jos olen masentunut, että ehkä onni rakkaudessakin potkaisee sitten myöhemmin. Olisi varmasti tuhat kertaa kurjempaa, jos olisin ilman ystäviä aivan yksin, ja lisäksi masentelisin poikaystävästä!

Parhaan ystäväni Lumikin kanssa olemme kuin paita ja peppu, ja hän on se ihminen joka tietää minusta kaikkein eniten. Jos jompikumpi meistä alkaisi nyt seurustelemaan, poikaystävän pitäisi tulla hyvin toimeen myös kaverin kanssa. Vietämme niin paljon aikaa yhdessä, että hekin tulisivat varmasti kuluttamaan aikaa samassa porukassa. Sitten jos onni potkaisisi ja löytyisi rakkaus, seuraava stressin aihe olisi varmaan tutustuttaa kaveri ja poikaystävä toisiinsa, jos he eivät ole tavanneet vielä aiemmin kunnolla :D Sitä vain miettii että jos olisi poikaystävä, kaikki olisi hienosti ja elämä olisi kuin ruusuilla tanssisi, mutta silloinkin olisi taas omat huolet ja murheet. Olen seurustellut pari kertaa aiemmin ja välillä oli kyllä niin turhauttavaa että melkein haaveili jo sinkkuudesta.. Joten täytyy olla ihan tyytyväinen nyt taas tähän sinkkuuteen ja nauttia elämän muista iloista! Kohta lähden reippailemaan kauniiseen luontoon kaverini kanssa, jee :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti