Eikö unelmiesi mies tepastellut sinunkaan eteesi juuri surun hetkellä kahvilassa istuessasi? Eikö hän istahtanut viereesi söpön hymyn kera bussissa juuri kun masentelit huonoa miesonneasi? Ei hätää. Ei minullekaan käynyt niin. Taaskaan. Miksi telkassa aina pitääkin näytellä niin epätodellisia tapahtumia ja sitten nostattaa tavallisten talliaisten toivoa, että ehkä itsellekin niin kävisi. Tai sitten tuhkimotarinoita kuulee tapahtuneen joillekin "todellisille" ihmisille, mutta itsen kohdalle se ei kyllä ikinä napsahda. Voi, voi voi...
Mutta ei auta itku markkinoilla vaan pitää pitää toivoa yllä. Tulevana viiknoloppuna iltameiningeissä voisi vaikka olla erityisen rohkea ja mennä juttelemaan jollekin mukavaiselle jos sellainen osuu kiikariin! ;) Päätin, että tällä kertaa en ole se, joka tyytyy vain kaukaa tiirailuun ja haikailuun. Tällä kertaa minä olen se, joka ottaa härkää sarvista ja on rohkea ja itsevarma! Olkaa tekin, missä ikinä olettekin! ;)
weheartit.com
Kyl sitä on välillä toivonut, että elämä ois niinkuin elokuvissa ja se oikea kävelis vastaan juuri jossain kahvilassa :D
VastaaPoistahttp://www.lily.fi/blogit/syypaa-mun-hymyyn
Niiiinpä! :D
Poista