Tapasin jo melkein vuosi sitten Halloweeninä yhden jätkän ensimmäisen kerran. Tanssimme baarissa ja vaihdoimme numeroita, sekä lisäsimme toisemme kavereiksi facebookissa. Tällöin myös tökkäilimme pari kertaa toisiamme facessa. Kului pari viikkoa ja olin ajatellut häntä. Ja paljon. Ihanan ystäväni Lumikin rohkaisemana laitoin hänelle tekstiviestiä, jossa kyselin vain kuulumisia. Muistan vieläkin niin elävästi, kun kylmänä syysiltana lenkkeillessämme aloin näppäilemään hänelle tärisevin käsin tekstiviestiä. Onnekseni hän vastasi ihan mukavasti ja muutaman viestin lähettelimme, mutta olin tuolloin niiiiin häpeissäni siitä, että tekstasin. Hänen viesteistään kun ei kuitenkaan paistanut mikään innostus läpi, ja lisäksi minua hävetti, että olin vielä pari viikkoa kohtaamisesta laittanut viestiä.
No, kului aikaa enkä ollut kehdannut enää ottaa yhteyttä. Sitten olikin jo uusivuosi. Yllätyksekseni huomasin, että kyseinen jätkä oli tökännyt minua facebookissa. Mietin, että varmaan kännissä ja nyt sitten vain tökkäsi minua takaisin, koska minä olin ollut viimeinen tökkääjä siinä pelailussa...
Kului taas 1,5kk, ja oli penkkareiden aika. Penkkaripäivä oli varmasti yksi tämän vuoden ikimuistoisimmista päivistäni, silloin vain oli niin hauskaa ihan aamusta yön pikku tunneille asti. Penkkareita vietti myös tämä parin kuukauden takainen ihastukseni. Tottakai näinkin kyseisen jätkän baarissa jossa kaikki abit oli juhlimassa, ja yllätyksekseni hän moikkasikin minua heti sohvalta kun kävelin ohi. Myöhemmin yöllä bongasin hänet tanssilattialta - jurrissa tietenkin, miten muutenkaan monet pojat sinne päätyvät - ja päädyimme tanssimaan yhdessä. Siinä vaiheessa minun onnistunut päiväni nousi taas uusiin sfääreihin, kun pääsin tanssimaan mielitietyn kanssa. Molemmilla oli hauskaa ja tuntui, että pääsimme jatkamaan siitä mihin halloweeninä jäimme, kun kyseinen jätkä lähtikin pois silloin vähän ajoissa.
Penkkari-illan jälkeisenä viikonloppuna viestittelimme facebookissa, ja onneksi hän oli se, joka aloitti keskustelun. Meillä oli tapana hänen kanssaan lähetellä todella lyhyitä, vain muutaman sanan viestejä, ja vähän sellaisia tokaisuja, läppää ja hulluttelua. Aloin saamaan hänestä sellaisen kuvan, että hän uskaltaa lähestyä minua vain, kun on ottanut vähän pohjia alle, koska hän laittoi aina viestiä yöllä. Onneksi minäkin olin silloin viihteellä, etten herännyt kesken yötä ;) Olin taas ihastuksissani häneen, mutten kuitenkaan ottanut häntä kovin vakavasti, koska hän ei ehkä vaikuttanut sellaiselta poikaystävä-materiaalilta sittenkään.
No, sitten päästään jo parin kuukauden takaiseen paahtavaan kesään. En ollut enää ajatellut häntä ihastuksena, sillä minulla oli jo uusia ihastuksen kohteita. Yhtenä tylsänä työpäivänä näin hänet kuitenkin hänen äitinsä kanssaan kaupassa, ja voi että, hän näytti niin kiltiltä ja kunnolliselta työntämässä äitinsä puolesta kärryjä! Kävin tsekkaamassa hänen Instagramminsa löytyisikö sieltä uusia kuulumisia, ja paljastui, että hän oli juuri sinä päivänä aloittamassa intin. Tunteet jäi sikseen mutta välillä stalkkailin häntä sosiaalisessa mediassa :)
Nyt sitten syyskuussa eräänä baari-iltana, bongasin hänet jo jonosta menossa samaan paikkaan kuin minä. Hänkin huomasi ja tunnisti minut sillä katseemme kohtasivat jo ulkopuolella. Sisällä baarissa emme kuitenkaan moikanneet tai muuta, vaan vaikutti ehkä jopa vähän siltä, että hän yritti välttää katsomasta minuun kun menin läheltä. Silloin tajusin lopullisesti, että nyt on pelit pelattu eikä varmaan ikinä enää tulla tuon tyypin kanssa juttelemaan :D
Nyt voitte kuitenkin ehkä jo arvata, etten tullut kertomaan tätä koko vuoden takaista tarinaani teille ihan muuten vain. Tarinalla on myös upouusimmat kuulumiset. Viime lauantaina kun tanssimme baarissa, tunsin puhelimeni värähtävän laukussani. Sanoin Lumikille että katso sinä, se on varmasti "kadonneelta" kaveriltä viesti, mihin hän oli mennyt. Lumikki ei kuitenkaan viestiä ollut saanut ja ajattelin että sitten sen täytyy olla siskoni. Vedin viestin esiin ja varmasti silmäni pullistuivat kuopistaan kun luin, keneltä viesti oli. Sehän oli tietenkin jo tuolta puolen vuoden takaiselta ihastukselta. Tässä vaiheessa sanon, että enää minua ei hävetä se halloweenistä parin viikon jälkeinen tekstailu, sillä tämä jätkä laittoi minulle viestiä puoli vuotta yhteydenpidon jälkeen! Hän kysyi vähän tavastaan poiketen ihan asiallisesti, mitä mulle kuuluu nykyään. Sitten hän kysyi, eikö meillä ollut joskus hyvä meininki baarissa. Yritin vastailla neutraalisti, etten vaikuttaisi mitenkään tosi innostuneelta kun hän laittoi viestiä. Hän ehdotti että mentäisi taas joskus yhdessä bailaamaan, ja sanoi ettei näin kivaa tyttöä voi unohtaa. Olin kyllä niin kummissani sen koko yön kun viesteiltiin, että hän oli edes laittanut viestiä ja vielä flirttailikin mulle, käytti hymiöitä ja vinkkauksia ja vielä ehdotti, että törmättäisiinkin!!! Koko maanantain töissä ollessani mietin tätä jätkää. Välillä hymyilin tyhmässä virneessä itsekseni, mutta ainakin olin iloinen työntekijä, enkä mikään äkäpussi!;)
Nyt odotan, että todella tapahtuisi jotakin. Että hän laittaisi viikonloppuna viestiä. Hän sanoi myös että minä ilmoittaisin kun menen baariin, niin ehkä sitten silloin viimeistään pistän viestiä rohkeasti menemään. Taitaa olla asia niin, että vanha ihastukseni on taas palannut. Ja vatsassa on odottavainen ja jännittynyt fiilis, mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään ;)
kuvat weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti