Tänä vuonna on tullut ravattua baareissa, tanssittua erisorttisten kaksilahkeisten kanssa, vaihdeltua puhelinnumeroita, sinkauteltua tekstiviestejä, tykkäiltyä kuvista sosiaalisessa mediassa, ja stalkattua kiinnostuksen kohteita. Mitä tältä vuodelta jäi käteen rakkauden saralla? Ei tainnut jäädä muuta kuin ne mihinkään johtamattomat puhelinnumerot, jotka ovat "rikastuttaneet" puhelimeni numeromuistia. Mutta, hetken kun mietin tarkemmin, niin ehkä tämän vuoden rakkaussekoilut ovat kuitenkin jotain opettaneet? Vuosi sitten saatoin tuntea jo ihastuksen tunnetta pelkän hyvännäköisen poitsun näkemisen jälkeen, tai pelkän lyhyen tanssimisen jälkeen. Vuosi sitten uskoin syvästi, että se baarin hotein poika, jonka kanssa tanssin, aikoo ottaa minuun yhteyttä myös sen hämärän baari-illan jälkeen. Vuosi sitten en uskaltanut välttämättä lähestyä yhtä rohkeasti minua itseäni kiinnostavaa tyyppiä, vaan annoin erilaisten tyyppien lähestyä minua. En ehkä saanut sitä mitä halusin, vaan annoin sen kaiken kivoimman oloisen tyypin olla omissa porukoissaan. Vuosi sitten luulin, että baarista voisi syntyä todellinen rakkaustarina. Voihan sitä edelleenkin toivoa, mutta etsimään sitä ei sieltä kannata lähteä. Vuosi sitten myöskin oletin, että baarituttavuudet ovat kaikki mukavia ja haluavat sinulle vain hyvää. Onneksi olen nyt vuotta viisaampi kaikkeen rakkauteen ja baarissa uusiin tuttavuuksiin tutustumisen suhteen.
Nyt, joulukuun lopussa vuotta myöhemmin voin todeta monia asioita, joita olen oppinut vuoden varrella. Olen tietenkin voinut oppia pääsykokeisiin lukiessani vaikkapa uusia luita ja lihaksia ihmisessä, mutta tässä postauksessa ajattelin keskittyä siihen, mitä olen miehistä ja ylipäänsä poikaystävän "etsinnästä" oppinut. Olen oivaltanut sen, ettei mun tarvitse etsiä poikaystävää seurustelun vuoksi ja siksi, että olisi kiva jos olisi joku. Sen ihmisen täytyisi olla sellainen, jonka kanssa palaset loksahtaa paikoilleen, kemiat kohtaa ja yksinkertaisesti asiat rullaa. Molemmilla olisi samanlaiset arvot ja toista haluaisi kunnioittaa kohtelemalla hyvin. Aina katsoo ihmisissä ensimmäisenä ulkonäköä ja sitä, viehättääkö se itseä. Vuoden aikana olen huomannut, että ne kaikkein omaa silmää miellyttävimmät ovat olleet täysiä kusipäitä. Täysin erilaisia tai eri elämäntilanteissa olevia, kuin itse. En voi miettiä poikaystäväksi sellaista, joka on täydellinen ulkoa, mutta sopimaton sisältä. Nyt osaan katsoa päältäpäin, millainen kyseinen ihminen luultavasti on. Onko kyseessä pahin peluri, vai viestiikö kiltti katse ja kohtelias käytös kunnollisesta pojasta. On selvää, että ihmisiä oppii tuntemaan paremmin ja paremmin elämän mittaan, ja luultavasti näen kaiken taas paljon selvemmin muutaman vuoden kuluttua.
Vuoteen on kuulunut myös jonkinlaisia hämäriä veikkosia, joista ei ole ottanut selvää. Olen tajunnut, että etenkin yöelämässä täytyy olla sillälailla varovainen, ettei luota kehenvain, jätä juomia pöydille vartioimatta, saatikka sitten lähde tuntemattoman mukaan. Itselleni ei ole käynyt moisia asioita, mutta onhan sitä kaikenlaisia juttuja kuullut. Varovaisuutta ihmisten suhteen on tullut, mutta samalla kuitenkin tietyllä tavalla rohkeutta. Jos ei ole rohkeutta, ei myöskään tule tutustumaan keheenkään jos ei uskalla mitään puhua tai tehdä, mutta toisaalta, ihan mihin vain ei kannata ryhtyä.
Ehkä sitä on vain tajunnut, mitä oikeasti hakee. Millanen toisen tulisi olla. Mitään tarkkoja kriteerejä on turha tehdä, siitä ei tule mitään. Mutta sellainen yleismaallinen käsitys siitä, mitä poikaystävästä toivoo löytyvän, on tervetullut jokaiselle. Täytyy tietää, mitä suurin piirtein etsii. Jos kaipaa tasapainoista elämää turvallisen poikaystävän kanssa, on turha tapailla pahoja poikia, jotka viilettävät milloin missäkin ilman huolen häivää. Vuoden aikana onkin ehkä tullut avoimemmaksi senkin suhteen, keiden kanssa alkaa tehdä tuttavuutta. Vuosi sitten en varmaankaan olisi päätäni hetkauttanut, jos se minua muutaman vuoden vanhempi, sänkitukkainen inttimaailmassa pyörivä olisi tullut ottamaan kädestä kiinni ja puhumaan. En olisi häntä kelpuuttanut tosissani, koska hiuksissa ei ollut uusinta miesten tukkatyyliä, tai kasvot eivät olleet ihan minun ikäiseni näköiset. Huvittavaa. Nyt kuitenkin ulkonäöllisestikin etsin juttuseuraksikin vähän "kypsemmän" oloisia heppuja, sillä olen todennut, että he ovat paljon fiksumpia ja asiallisempia. En kuitenkaan pistä pahakseni, jos vähän nuorempi hemmo alkaa pokailemaan, miksei voisi katsoa, mitä hänellä on sanottavaa? Avoimuus on juuri sitä, että antaa erilaisille ihmisille tilaisuuden eikä tyrmää heti kättelyssä. Vaikka sitten sen ulkonäön takia.
Uuden vuoden kunniaksi olen jo poistellut turhia baarituttavuuksien numeroita puhelimestani, ja vielä sieltä pari ehkä lentää roskakoriin uuden vuoden pippaloissa ;) Mitäs niillä enää tekemään, kun ei mulla itselläkään ole niille urpoille enää mitään sanottavaa? :) Suosittelen teitäkin poistamaan ne ärsyttävän mieltä kaihertavat, tavoittelemattomissa olevien poitsujen numerot, ja aloittamaan uuden vuoden uusin kujein, tekee hyvää! ;)
Mukavaa sunnuntaita ja viettäkää mitä parhaimmat vuoden 2013 viimeiset päivät! :)
.png)
.png)
.png)
-001.png)
.png)
.png)
.png)
.png)
