Onpas taas kulunut aikaa kun olen viimeksi postannut mitään...anteeksi! Adalmiina täälläon onneksi pitänyt blogia pystyssä ja onnistunut siinä todella hyvin. Iso kiitos hänelle. Aikaisempi postaukseni käsitteli kohta jo melkein kuukauden takaista baari-iltaa pääkaupungin sykkeessä ja kerroin siitä ihasta tyypistä, johon vähän tutustuin siellä. Numeroita emme siis vaihtanut, joten pyysin häntä facebookissa kaverikseni. Pyynnön hän onneksi hyväksyi samana iltana. Pari päivää oottelin kuumeisesti alkaisiko hän puhua minulle, mutta turhaan, sillä en nähnyt häntä ollenkaa paikalla. Sitten päätin tarttua härkää sarvista ja laitoin hänelle viestiä, johon hän sitten myöhemmin vastasi kun olin jo nukkumassa. Viestittelimme vähän aikaa ja olin ihan mukava puhua kunnes minun oli pakko nukkua ja päätin, että vastaan huomenna. Seuraavana päivänä vaihdoimme muutaman viestin ja hän sanoi, että "jatketaan myöhemmin" kun oli vielä töissä. Innoissani odotin koko illan, mutta mitään ei kuulunut.
Pari päivää kului taas kun odottelin häneltä jotakin viestiä tai jotain, mutta mitään ei kuulunut. Sitten päätin lähettää taas viestiä vaikka hän ei ollutkaan paikalla. Siihenkin hän vastasi mukavasti, mutta vastauksen saaminen kesti ikuisuuden kun hänellä oli muuta tehtävää. Tämän jälkeen olin viikon verran ihan myrtsinä ja suoraan sanoen epätoivonen. Harmitti niin paljon kun kerrankin tapaa mukavan tyypin niin ei hän tietenkään ota yhteyttä. Sen hetkiseen olotilaani sopi todella hyvin Antti Tuiskun ihana uusi biisi
Jää tai mee. Suosittelen biisiä kaikille sydänsuruisille ihmisille, sillä se jotenkin lohduttaa.
Jää tai mee - Antti Tuisku
Melkein viikkoa myöhemmin päätin taas ottaa itseäni niskasta kiinni, sillä en haula taasmyöhemmin katua kun en ottanut häneen yhteyttä kunnolla. Näin hänet yksi ilta viime viikolla paikalla facessa ja hengitin muutaman kerran syvään ja aloin taas pommittaa viestiä. Voin kyllä sanoa, että pikkasen hävetti ja olin niin nolona. Juttelu tuotti onneksi tulosta, sillä selvisi, että meillä on paljon kaikenlaista yhteistä, josta pidämme. Hänen kanssaan oli todella mukava puhua ja puhuimmekin muutaman tunnin. Onneksi ei kulunut kuin muutama päivä kun hän alkoikin yllätyksekseni puhua minulle. Olin niin innoissani ja sama mukava jutustelu jatkui taas muutaman tunnin. Sitten kuluikin taas usempi päivä, ettän en kerinnyt faceen työkiireiden ja festareiden takia.
Eilen illalla Adalmiinan pienen ystävällisen painostuksen myötä aloitin taas keskustelemaan hänelle, sillä hänkin vaikutti aikaisempien viestin perusteella ehkä vähän kiinnostuneelta ja vastaili hän kuitenkin aina mukavasti minulle. Eilen illalla puhuimme taas muutaman tunnin ja sevisi taas lisää juttuja hänestä. Nyt taas odottelemaan, että hän alkaisi puhumaan minulle, koska en ehkäheti kehtaa alkaa hänelle puhumaan. Tämä facen kautta tapahtuva viestittely on ehkä vähän ärsyttävää ja toivoisinkin, että hän ryhdistäytyisi ja kysyisi minulta numeroa ja viestittely siirtyisi puhelimen kautta tapahtuvaksi. Myös tapaamista olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että se olen varmaan minä, joka joudun murtamaan jään ja kysyä häntä. Vähän pelottavaa alkaa kyselemään itseään neljä vuotta vanhempaa, sillä en ole vieläkään päässyt eroon siitä tunteesta, että olen kauhen nuori verrattuna häneen.
Kuvat wehearit.com
Tulevaisuutta ja varsinkin ekoja treffejä odotellessa...
